Mä olen ollut Vilkaan luonteen puolesta niin pirun tyytyväinen, että aina ollut pelko siitä ettei noin täydellisestä harrastuskoiraa voi olla ja siksipä terveysasiat hieman kieltämättä pelottivat etukäteen.
Vilka kävi virallisissa terveystutkimuksissa 10.5. ja kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä sekä peilattiin silmät. Kyynärät siistit, selkä siisti, silmät terveet. Mutta ne lonkat. Kuvista jo jopa maallikon silmin näin etteivät ne olleetkaan enää niin priimat. Kuvaava ell Jan Ivén kertoi tosi seikkaperäisesti mitä kuvissa kaikenkaikkiaan näkyi ja lonkat ovat löysät ja lonkkamaljat matalat. Sanoi vasemmasta, joka oli ehkä hitusen huonompi että saattaa mennä jopa C:ksi. No ei siinä mitään, C:n lonkat ovat vielä ihan ok. Ja tärkeintä oli ettei nivelrikkomuutoksia ollut.
Kennelliitosta tuli ensin selkälausunto, terve kaikin osin, ja sitten maanantaina 15.päivä aamulla kilahti sähköposti lonkkalausunnosta, kyynärät 0/0 ja lonkat D/D. Töissä ei kannattaisi avata tuollaisia sähköposteja, mutta eipä sitä iltaan asti olisi jaksanut pantata. Täytyy sanoa että olihan se järkytys ja laitoin vielä Kennelliittoon selvityspyynnön että miksi näin. Vaikka eipä se mitään auta, koirallani on huonot lonkat.
Juuri ehdin kirjoittaa kuinka fiiliksissä olin kun päästiin aksaamaan ja nyt sitten me ei enää aksakentille ikinä Vilkan kanssa palata :( Paljon pohdin, olisiko sitä voinut jatkaa kevennetysti, mutta tulin siihen tulokseen että korkeintaan tämän kesäkauden olisin uskaltanut treenata ja veikkaan että kesän jälkeen olisi ollut tosi paljon vaikeampaa tehdä päätös lopettamisesta. Ja kävi mielessä sekin että olisiko sitä voinut oikeasti hyvällä omallatunnolla ikinä kentälle mennä.
Vaikea päätös siis tehtiin ja laitoin sähköpostilla seuramme agilityvastaavalle että meidän osalta lajin harrastaminen päättyy nyt tähän. Jotenkin surkuhupaisaa että saatiin toiselta kouluttajalta palaute että tässä seuran seuraava huippulupaus aksaan ja sitten lopputulos on tämä.
Vielä hieman kipuilen tämän asian kanssa ja aksavideoiden tunkeminen sosiaalisen median kautta hieman kirpaisee.
Ennen kuin kukaan vetää hernettä nenäänsä niin tottakai koiran terveys on aina etusijalla ja sen pohjalta päätöksen teinkin, tottakai.
Mutta kyllä se silti ottaa aikansa. Tottua siihen että me tehdään kaikkea muuta täysillä. Pumpuliin en koiraa kääri, se saa mennä edelleen samalla tavalla kun tähänkin asti. Lihashuoltoon kiinnitämme enemmän huomiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti